Eli tuttavallisemmin byrokratia, tuo johtamisen malli tai ideologia, joka niin usein nähdään jähmeänä ja hitaasti toimivana harmaana koneistona, jossa mitään ei saada tehokkaasti eikä innovatiivisesti aikaan.
Noh, ideaalisella byrokratialla tarkoitetaankin Weberin oppien mukaisesti hallintomallia, jossa ihmiset tekevät töitä selkeiden sääntöjen ja ohjeistuksen alaisena ja käyttävät valtaa joka perustuu heidän ammattitaitoonsa ja asemaansa eikä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Päätökset tehdään sääntöjen perusteella ja persoonattomasti, jotta voidaan taata täysi puolueettomuus. Useissa byrokraattisesti toimivissa virkakoneistoissa, joissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, kuitenkin esiintyy näitä ongelmia. Esimerkiksi sosiaalihuollossa lapsen huostaanottoon liittyen käytettävä virkavalta perustuu byrokraattiseen ohjeistukseen, mutta myös sosiaalityöntekijän omaan harkintavaltaan toiminnan toteuttajana. Tämän seurauksia olemmekin saaneet seurata veret seisauttavia uutisia eri medioista viime vuosina.
Byrokraattisen organisaation ihanne on että se toimii rationaalisesti ja laskelmoidusti tavoitteiden toteuttamiseksi, jotka organisaation johto on sille määritellyt. Tästä johtuu myös se, että toiminnan selkeä ja yksiselitteinen ohjeistus asettaa johdon viimekädessä vastuuseen työntekijän toiminnasta, mikäli tämä on toiminut ylemmältä taholta tulevan ohjeistuksen mukaisesti, eikä ole tahallisesti jättänyt annettua ohjeistusta noudattamatta. Byrokratia onkin yleistä julkista tehtävää hoitavassa organisaatiossa, mutta sen elementtejä on havaittavissa lähes kaikissa suurissa organisaatioissa. Toiminta pohjaa loogiseen organisoitumiseen, jossa hierarkian huipulla on määritelty tavoitteet joihin tähdätään. Organisaatiossa toimitaan sääntöjen mukaisesti ja johtava taso on viimekädessä vastuussa organisaation toiminnasta ja tuloksellisuudesta. Joskus liika byrokraattisuus voi kuitenkin kääntyä organisaatiota vastaan, kun säännöistä tulee lannistava tekijä joka myös syö toiminnan tehokkuutta, koska sovellettavien sääntöjen läpikäyminen ja sääntöristiriitojen havaitseminen vie kaiken ajan.
Kehittyminen ja innovaatio eivät ole poissuljettuja byrokraattisessa hallintomallissa, niiden käytäntöön vieminen vain yleensä vie enemmän aikaa ja vaatti ehkä suurempia ponnisteluja. Koska vallankäyttö perustuu asemaan ja osaamiseen, ei mitä tahansa toimintatapaa voida vain lähteä yhden kahvipöytäkeskustelun perusteella kokeilemaan käytännössä. Uusien mallien luominen byrokraattiseen organisaatioon pohjaa paljon tutkittuun tietoon tai hyväksi havaittuu toteuttamistapaan, josta on pitkä kokemus. Jotta uusia malleja ja toimintatapoja saataisiin jalkautettua käytännön toimintaan tulee ensin arvioida niiden tuoma hyöty suhteessa panostuksiin sekä se, miten ne takaavat samanarvoisuuden kaikille joihin toimintatapaa tai mallia sovelletaan.
Byrokraattiseti johdetuissa organisaatioissa jokaisen panosta arvostetaan tasapuolisemmin, äänekkäät visualistit eivät ole ainoita jotka saavat jotain aikaiseksi. Nykyisin byrokraattinen hallintomalli nähdääb kankeana ja joustamattomana, jota sen osin kuuluukin olla, ja näin ollen koitetaan keventää ja tehdä niistä entistä ketterämpiä muutoksessa sekä nostaa niiden tuottavuusastetta. Tämä on johtanut siihen, että monet virkanimikkeet ovat muuttuneet toimiksi, kokonaiset organisaatiot on muutettu itsenäisiksi oikeustoimihenkilöiksi, kuten vaikkapa yliopistot, jotta ne voisivat nopeammin reagoida muutokseen eli irtisanoa työntekijöitä (virkamiesten osalta irtisanominen olisi jo paljon hankalampaa). Tuoko tämä kuitenkaan sitä substanssi hyötyä, vai pääsevätkö markkinat ohjaamaan enemmän esimerkiksi tutkimuksen osa-alueita ja tutkimustyötä.
lubricative management 